Luis Buñuel: Vapauden Aave (1974)

Luis Buñuel (Luis Buñuel Portoles, 22.2.1900–29.7.1983) oli espanjalainen elokuvaohjaaja. Hän teki elokuvia 1920-luvulta aina 1970-luvulle asti, ja hänet tunnetaan surrealismin edustajana. Buñuel matkusti pois Espanjasta hieman ennen Espanjan sisällissodan päättymistä, ja jatkoi tämän jälkeen uraansa Espanjan ulkopuolella. Buñuelin mahdollisuudet työskennellä Yhdysvalloissa tyssäsivät kommunisti-huhuihin ja hän työskenteli pääasiassa Meksikossa ja Ranskassa. Vapauden aave (1974) on Buñuelin toiseksi viimeinen elokuva.


Vapauden aave ei ole perinteinen alusta, keskikohdasta ja lopusta koostuva tarina. Se rakentuu löyhästi toisiinsa limittyvistä narratiiveista, ja kohtauksesta toiseen siirrytään yksittäisen hahmon tai esineen kautta, unenkaltaisesti. ”Olen lopen kyllästynyt symmetriaan”, toteaa eräs elokuvan henkilöistä. Buñuel pyrki antamaan sattumalle mahdollisimman suuren roolin elokuvan käsikirjoituksen syntyprosessissa. Hän kirjoitti Vapauden Aaveen yhdessä Jean–Claude Carrièren kanssa, jonka kanssa hän teki suuren osan loppuvaiheen elokuvistaan. Kaksikko käytti uniaan apuna elokuvan kirjoitustyössä. Näin he pyrkivät eroon perinteisistä kerronnallisista konventioista. 

Vapauden aavessa Buñuelin hampaisiin joutuu ennen kaikkea porvaristo, joka oli hänelle suosittu kohde jo elokuvassa Porvariston hillitty charmi (1972). Elokuvat La Voie lactée, Porvariston hillitty charmi ja Vapauden Aave muodostavatkin epävirallisen trilogian, joissa on, Buñuelin sanojen mukaan, ”samat teemat, toisinaan jopa sama kielioppi”. Kaikissa kolmessa elokuvassa ovat hänen mukaansa korostuneena sosiaaliset rituaalit, sattumat, henkilökohtainen moraali ja kaikille asioille olennainen salaperäisyys. Vapauden Aave haastaa katsojaansa tarkastelemaan sitä, mitä pidämme luonnollisena ja normaalina, ja miksi.

Moni elokuvan tarinoista nousee jollain tapaa Buñuelin omasta elämästä, kuten esimerkiksi kohtaus, jossa tohtori yrittää välttää kertomasta potilaalleen, että tällä on syöpä. Elokuvan nimi viittaa repliikkiin Buñuelin elokuvassa La Voie lactée (”The Milky way”, 1969): ”Vapaa tahto on ainoastaan päähänpisto! Kaikissa olosuhteissa tunnen, etteivät ajatukseni ja tahtoni ole minun vallassani! Ja vapauteni on vain aave!” Elokuvan tarinat kutoutuvat toisiinsa välillä selkeämmin, toisinaan vailla mitään ilmeistä loogista syytä. Kuitenkin kaikki Vapauden Aaveen fragmentit on luettavissa suhteessa vapauden tematiikkaan ja problamatiikkaan.